Sikamaista touhua... :)

Täällä livefarmilla on lähiaikoina ollut kirjaimellisesti touhu aika sikamaista.
Irmahan poti pienoista syysflunssaa hiljattain ja on ollut aikamoisen pahantuulinen ja väsynyt, ilmeisestikin siihen liittyen.
Jos lihapiirakatkaan eivät maistu, on jotain pielessä. Niin se on.
Tosin nyt Irma-possu on osoittanut hyviä tokenemisen merkkejä jo ja jaksanut hiukan innostuakin asioista ja ruuasta taas.

Irman flunssan hälvennyttyä, meille muuttikin toinen sika aika pikaisella aikataululla.
Minipossu Sibelius oli uuden kodin tarpeessa ja tiedusteltiin josko hän voisi muuttaa tänne.
Lupasimme Sibeliukselle ainakin väliaikaisen kodin nyt ja koska hänen kerrottiin olevan agressiivinen ihmisiä kohtaan, päätimme katsoa miten tilanne kehittyy.
Mitään raivohullua eläintähän emme luonnollisestikaan voi pitää täällä, ihan jo senkin takia että meillä on kaksi pientä lasta ja lukematon määrä muita eläimiäkin, joiden täytyy myös saada elellä täällä rauhassa.
Sibelius on uhitellut hiukan ja röhissyt sioille tyypillisellä tavalla, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.

Tänään sain taas sen sijaan hyvän muistutuksen myös millaista on pitää sikaa kotieläimenä tällä tavalla niinkuin me teemme. Sika siis on saanut kasvaa täyteen painoonsa ikään kuin lemmikkinä täällä ihmisten ja muiden eläinten kaverina.
Kun menin iltaruokintakierroksen yhteydessä talliin Irmalle seuraa pitämään, rapsuttelin ja juttelin, Irma heittäytyi tapansa mukaan kyljelleen ja tyytyväisenä nautti huomiosta. Päivittelin miksei ruoka maistunut tavalliseen malliin ja heitin lampaiden automaatista hyvän heinätukonkin boxiin Irmalle pureskeltavaksi. Ajattelin sitten kuvata live-videon fb-sivuille, kun ihmiset ovat Irmasta kyselleet Sibeliuksen saapumisen jälkeen. Hyppäsin tallin keskiaidalle istumaan ja säätelin live-videota päälle. Irma tuumasi, että ompa ihanaa kun olen hänen kaverina siellä, huomasi jalkani siinä keskiaidan parrujen välissä ja tuumasi, että haluaa osoittaa kaiken kiintymyksensä (koko reilulla 200kg painollaan) rapsuttamalla itseään jalkaani vasten... No siinähän kävi niin, että koska en ollut muistanut nostaa jalkaani "turvaan" niin se jäi sian painolle kakkoseksi ja kipu oli aika sanoinkuvaamaton. Jalka jäi eläimen ja parrun väliin hiukan nilkan yläpuolelta ja alaosa painui parrujen väliin tiukkaan otteeseen. Tuli siinä sitten sekin ajatus, että nyt menee nilkka nurin ja sitten nivelsiteet tai jalka katki eikä auta mikään.
Nahat vain rullautui nilkasta kahdesta kohtaa, ei sen pahempaa onneksi tällä kertaa. Mutta tämä on Irman kanssa aina se huomioitava seikka että hän on eläin ja toimii vaistomaisella tavalla eikä kertakaikkiaan ymmärrä edes miten voimakas on. Mikään ihmissyöjävaanijasikahan hän ei ole, mutta pelkkä kiintymyksen osoitus voi olla tosi vaarallinen jos ei ole tarkkana. Tästä syystä lapset eivät voi meillä sikojen kanssa olla valvomatta tekemisissä ja boxeihin eivät mene koskaan. On se itsellekin hyvä muistutus taasen, että hiukan tarkemmin katsoo, kun siellä siivoilee tai muuten käy tervehtimässä. Eläin on aina eläin. Niin se on.

Meille muutti myös kaunis kyyhkypariskunta. Teimme Esan yläkertaan pienen kyyhkyslakan ja he kurnuttivat siellä nytkin. Heillä oli myös tarvetta uudelle kodille ja löysivät sen meiltä sitten.

Vaikkakin siis asustavat nyt kanojen naapureina saman katon alla niin eivät vaikuta kummatkaan siitä olevan moksiskaan, kanat tai kyyhkyt. Kaikki hoitavat omat toimensa ja pyörivät omissa porukoissaan. :)
Olen miettinyt usein sitä, että eläimissä yksi kiehtova puoli on se, kun joku muu eläin tarvitsee suojan/pesäkolon samalta reviiriltä. No alkuun tietysti ihmetellään, että mistäs tämä tyyppi tänne tuli ja mikä kumma se oikein on. Mutta jos kukaan ei uhkaile ketään tai käyttäydy muuten häiritsevästi niin kaikki antavat toistensa olla ja elellä, omissa oloissaan. Ei eläimen eläimelle tarvitse välttämättä olla ylin ystävä tai edes seurustella kummemmin, mutta katsoo että toinen saa vähän murua rinnan alle ja katon päänsä päälle. Ei siitä niin suurta numeroa aina nähtävästi tarvitse tehdä.
Hyvää yötä kaikille, ollaan kuulolla. :)