Kesä on lähtenyt täällä livefarmilla käyntiin tosi vauhdilla. Ilmojen puolesta tosin ei niinkään, eli kylmää on täälläkin... Juhlallisesti 6 astetta oli äsken, kun kotiin ajelin postilta verkkokauppalähetyksiä viemästä.
Mutta vauhtia piisaa kaiken muun merkeissä.
Lapset kasvavat vauhdilla ja olemme saaneet pidettyä heidät molemmat kotioloissa yrittäjänä toimimisen vuoksi (teen töitä omassa yrityksessä meikkitaiteilijana www.gmc-studio.fi ja pyöritän kosmetiikka-verkkokauppaa www.kosmetiikkaviidakko.fi). Tämä on vaatinut tosin lastenhoitoapua sukulaisten puolelta toisinaan, mutta lapset eivät ole olleet tarhahoidossa. Pikkuinen poikamme on nyt kohta 10kk vanha ja hän on kovasti lähdössä kävelemään, joten hänen askeliaan on valvottava silmä tarkkana. Kaikki ulokkeet missä tahansa toimivat seisomaan nousemisen tukena, olivatpa ne tukevia tai eivät...
Tyttäremme on parhaassa uhmaiässä tällä hetkellä, joten asioiden ja liikekannallepanon toteuttaminen on useimmiten tavallista aikaavievempää ja työläämpää...
Talomme rakennusurakka alkaa olla loppusuoralla, sillä viimeinenkin kylpyhuone sai laatoituksen ja ammeen.
Pihapiirissä sitten odotteleekin jo tallin työstäminen, liikehuoneiston sisätyöt ja vasta perustuksissaan oleva sorkkaeläinten ja työkoneiden rakennus...

Livefarmin isännän iso projekti www.prolocalis.com näki päivänvalon ja alkaa kehittymään myös, jota on hauska seurailla. Pro Localis-yhtä kuin, paikallisen puolesta, on moderni ja helppokäyttöinen markkinointikavana kaikille lähituottajille ja asiasta kiinnostuneille kuluttajille. Käykää ihmeessä tutustumassa! 
Jonain päivänä voisimme siis matkustaa minne päin maailmaa tahansa ja löytää mobiilisovelluksen avulla kaikki kiinnostavat lähituotteet ja -palvelut yhdellä klikkauksella kännykkään. 

Kotona täällä ympyrässä tapahtuu myös. Peppi-kani sai 9 tervettä poikasta! Otukset ovat niin söpöjä, että varoitus pitäisi olla. :)
Haluaisin pitää ne kaikki vaikka, mutta sehän ei ole tarkoitus. Meillä on ennestään Pepin lisäksi uroskani Eskild, joka on Pepin tapaan Belgianjättikani ja heidän on tarkoitus jäädä meille pariskunnaksi (väliseinän erottamina tosin...). Pepille kyllä voi ainakin yhden naaraspoikasen jättää kaveriksi tänne, mutta jopa eläinlääkärille noiden poikasten 100% tunnistaminen sukupuolen suhteen on vielä tässä vaiheessa mahdotonta.
Nyt syntyneet poikaset ovat siis Belgianjätti-Ranskanluppa sekoituksia ja heidän luovutusaika on juhannuksen maissa.
Kiinnostuneet voivat tiedustella kaneja vaikkapa minulta emanta@livefarmi.fi

Kanalassa vauhtia riittää myös, sillä pääsiäistiput kasvavat vauhdilla. Musti ja Iitu (Iitinkannan kana ja kukko) menivät kesäksi vuokraukseen tähän Kirkkonummelle. Pikkutipuja on myös myyty uusiin koteihin ja heitä on muutama myös vuokrattu. Kesäkuun aikana myös munivia kanoja lähtee kesävuokraukseen ja kerromme siitä sitten yös lisää ainakin videomateriaalien muodossa... :)
​

Kiva juttu tässä kesäkanojen vuokrauksessa on myöskin se, ettei se rajoita kanojen pitoa vain sellaisiin ihmisiin, joilla on talvipitomahdollisuuksia vaan, että kanojen seurasta on mahdollista nauttia vain itselle sopivan ajan ja kanoilla on aina turvattu paikka jonne palata. Myös isännän kehittämä valmiiksi koottu "Kesäkana-paketti", johon kuuluu kanojen lisäksi koppi, tarvikkeet ja ulkohäkkiosa, mahdollistaa kanojen kesämuuton myös pienemmille pihoille ja alueille, joissa kanojen ei toivota vierailevan naapurin pihalla. :) Myös esimerkiksi vaikkapa taloyhtiöt voivat ottaa yhteiseksi iloksi kesäkanoja pihalleen. Pala maaseutua kaupunkiin? Miksi ei! :)

Perusjutut täällä rullaavat tavalliseen tapaan ja sorkkaeläimille jätettiin tarkoituksella ulkoaitaukseen hakkuutyön jälkeen jääneet puiden rungot (kapeat latvat) jyrsittäviksi, sillä he tykkäävät niiden kuoria järsiä. Sitten siivotaan pois kelpaamattomat, kunhan siltä näyttää ettei rousketta käy enään. 

Taimia ja kylvöjä tänä vuonna yritin tietoisesti laittaa vähän vähemmän tulemaan. Tomaatteja parikymmentä, kesäkurpitsaa, yrttejä, kurkkua, tavallista jättikurpitsaa, papuja, pinaattia, salaattia ja suurta jättikurpitsaa Atlantica-lajiketta (mutta vain yksi taimi...). Taimien ulkoilutus on ollut vähänlaista tosin, sillä ulkona on ollut tosiaan kamalan kylmää ja tuulista. Mutta vielä kerkeää.

Livefarmin oma verkkokauppa saatiin myös avattua, kun tuo blogissa mainostamani valeampiaispesä keräsi niin paljon kiinnostuneita, että oli pakko laittaa se myös verkkokaupan kautta myyntiin. Olen kuitenkin jo pitkään puhunut isännälle, että laittaisi noita tekemiään kani- ja kanakoppeja, linnunpönttöjä sun muuta verkkokauppaan myös myyntiin, kun ovat niin kivannäköisiä ja erikoisia. Hauskoja pihasisustuselementtejäkin. Eläinten kanssa tai ilman. Ehkä hän laittaakin kunhan kerkeää.

Eikä tuo kanaliivi ole ollenkaan mahdoton myyntiartikkeli sekään, ainakaan kanaihmisille jos kuoseja ja värejä löytyy joka makuun. :))

Irman osalta täytyy nyt vähän herkkuja rajoitella, kun painoa sen verran tiuhaan tahtiin kertyy, mutta hyvä on hänellä köllötellä täällä kun muu livefarmi viuhtoo menemään minkä kerkeää ympärillä.
Mutta eipä ole ainakaan valittamista, että aika kävisi pitkäksi. Aina on joku projekti kesken tai uusi odottamassa käynnistymistä.
Joskus otan kupin kahvia ja menen talliin tai kanalaan istumaan ja vain katsomaan eläinten oloa, jotta yhteys olennaiseen säilyy.
Mukavaa kesän alkua myös kaikille lukijoille!

Livefarmin kanat ovat pääasiassa Kiuruveden kantaa. Kiuruveteläinen Yrjö Luttinen säilytti Kiuruvedenkantaa 1960-luvulta lähtien. Kanat ovat väritykseltään ruskeita, vaaleita tai mustia. Vaikka meidän kanalan Elvis-kukko onkin väritykseltään perinteinen aapiskukko, on yleisin Kiuruvetisten kukkojen väri musta.
Tämän lisäksi kanalassamme asustaa muutama Iitinkannan edustaja, Musti-kukko ja Iitu-kana.
Aikaisemmin meillä oli myös muutama Mille Fleur-rodun edustaja ja itse pidin niistä kovasti. Ovat kauniita, kesyjä ja rauhallisia. Molempien yksilöiden kutsumanimi olikin osuvasti: Mille ja Millet rakastivat ratsastaa pitkin pihaa milloin vuohen selässä ja milloin lastenrattaiden aisalla. Meidän "millerit" olivat väritykseltään valkoisen harmaita ja jaloissa heillä oli rodulle ominaiset sulkaviuhkat.

Kanojen kanssa elämä on rauhallista, mutta myös erittäin opettavaista ja mielenkiintoista. Kanat kesyyntyvät ihmiseen hyvin ja ne ovat monesti yllättävän kekseliäitä ja oppivaisia. Olenkin monesti kertonut asiasta kyselleille ihmisille, että kanalan elämää seuraamalla saa kymmenessä minuutissa kattavan katselmuksen luonteiden kirjoon ja sosiaalisten ryhmittymien muodostumiseen sekä hierarkiaan. 
Omille lapsille kanat opettavat varmastikin eläintenkäsittelytaitoja ja huolenpitoa yhtälailla kuin sosiaalisia taitoja ryhmässä toimimiseen jos näinkin voisi sanoa...ehkä vähän eri perspektiivistä tosin.

Jos kuka harkitsee kanojen ottamista omaan pihapiiriin ensimmäistä kertaa niin suosittelen lämpimästi Kirsti Hassisen kirjaa: Omat kanat, omat munat / Pihakanalan perustaminen. Siitä löytää kaiken tarvittavan tiedon kanalan perustamisesta, ruokintaan ja terveydenhoitoon sekä kaikkea muuta hyödyllistä tietoa aiheeseen liittyen. Kirja on ainakin meillä ollut monessa tilanteessa apuna ja kovassa käytössä.

Olemme aloittaneet tänä keväänä kanojen myynti- ja vuokraustoiminnan myös, jonka ideana on tarjota ihmisille mahdollisuus hankkia kesäkanoja lyhyiksi ajanjaksoiksikin ja tarvittaessa palauttaa ne vuokraajalle. Tämä ratkaisee monien kanoista haaveilevien ongelman talviylläpitoa ajatellen. Vuokraaja sitoutuu tiettyihin ehtoihin kanojen ruokintaa ja pitopaikkaa koskevien asioiden puitteissa, mutta Livefarmilta saa asiassa neuvoja ja apua sekä vuokraamme ja myymme myös kattavasti kaikkia tarvikkeita ja rehuja. Asiasta saa lisätietoa isanta@livefarmi.fi tai puhelimitse 0505449957.

Meidän pihapiiriin kanat ovat tulleet jäädäkseen, se on ainakin varmaa.

No niin, nyt alkaa kevätaurinko siihen malliin kuumottamaan lampaitakin että villan keritseminen tuli taasen ajankohtaiseksi. Koska meillä on tänä keväälle uudet leikkuritkin, oli ilo ryhtyä hommaan! 
Isännän heiniä on tämä homma, sen verran voimaa lampaastakin kuitenkin löytyy ja on tärkeää saada eläin pysymään rauhallisena paikoillaan, jotta leikkaus sujuu mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Leikkurit ovat merrkiä Kerbl farm clipper.

Isännällä on tapana aloittaa keritseminen mahan puolelta ja edetä kohti selkää, jolloin hän saa kätevästi tavallaan koko "takin" lähes yhtenä kappaleena pois.

Ja paljon sitä villaa yhdestäkin lampaasta lähteekin!

Arvatkaa kuka alakuvassa on jo keritty...

Kesäkuumalla on sitten lampaillakin taas mukava olla ja ensi syksyksi ne ehtivät kasvattaa jo taas paksun villan.

Tänään kerittiin siis Lilli, Maikki, Roosa, Roxy ja Maija. Huomenna vielä ovat vuorossa Minttu ja Viola, meidän vanhat ladyt. 

Irma-possu on tänään ollut harvinaisen pahantuulinen! Johtuuko liian niukasta aamiaisesta (hänen mielestään) vai uusista, oudoista äänistä, joita aiheuttaa lähimetsässä jylläävä metsänharvennuskone? Aamutallista tullessaan isäntä mainitsi Irman olevan pahalla tuulella. Ihmettelin, että mikäs sitä Irmaa niin kiukuttaa ja lounaan jälkeen lähdin lasten kanssa ulos. Samalla menin Irmaa katsomaan ja tutkimaan tilannetta. No huolella tuulella näytti olevan, jyrsi boxinsa parruja ja haukkoi uhmakkaasti ilmaa. Laitoin radiokanavan kunnolla kohdilleen, ettei rätise ja juttelin Irmalle tovin. Paketti päärynöitä rauhoitti mieltä hieman, mutta vihaisella tuulella possu talliin jäi, kun lähdettiin kasvimaan katehommiin. Tiedä siitä sitten? Katsellaan illalla.
Yleensäkin Irma vihaa kaikkia äkkinäisiä muutoksia...ajattelin, että voi tosiaan olla tuo metsänharvennus, joka nyt kiukuttaa. Tulee outoja uusia hajuja ja kovaa ääntä kuuluu.

Jokin aika sitten näin netistä kivan idean antaa possulle peitto jos yöt ovat viileitä. Idea oli kiva 5min. Sen jälkeen peitto oli noin 3cm paksuisina matonkuteina ympäri boxia ja Irma lötkötti tyytyväisenä keskellä kaaosta, mutta tarkkaan siten ettei hitustakaan peitosta ollut köllötystä pehmentämässä.

Tällä viikolla aloitamme taas lampaiden kevätkeritsemisen. Tulee taas paljon hienoa villaa ja kauniita, kerittyjä lampaita. :) Edelleen, jos joku on kiinnostunut villasta, voimme sen hyvin lahjoittaa hyötykäyttöön. Muussa tapauksessa teemme ehkä tällä kertaa omaa lankaa kehräämössä. Sekin olisi hauska kokeilla, sillä koskaan ei olla jalostettu villaa langaksi asti. Kanalaan olemme aina pienen nyytin kantaneet ja kaneillekin, kun tykkäävät laittaa pesiinsä pehmukkeeksi villaa.

Sisällä esikasvatettavat taimet ovat vaiheessa myös ja yksi jättikurpitsa Atlantica-lajikkeen edustaja selvisi taimeksi asti. Muut ovat vain tavallisia jättejä. Taas yksi projekti seurattavaksi. 

Ollaan kuulolla siis...

Näin se auringonvalo vaikuttaa. Olen käynyt uudelleen ja uudelleen läpi siemenvarastoja, mitä on jäänyt viime vuodelta paljon, mitä puuttuu ja mitkä olisi hauskoja kokeilla huvin vuoksi tänä vuonna.
Tarvitsen jättikurpitsan siemeniä. Otin talteen viimevuotisista kyllä, mutta haluaisin ihan uusiakin. Atlantica- lajike on paras! Niitä täytyy taas tänä vuonna laittaa.
Viime vuosina olen ollut hiukan estynyt huolehtimaan taimista vesimäärän ja muun päivittäisen huollon osalta tarpeeksi, joten omat kurpitsat ovat olleet suht pieniä. Niistäkin on kyllä riittänyt syötävää niin eläimille kuin ihmisillekin hyvin, mutta edelleen tavoittelen sitä 200kg (joka ei jättikurpitsalle ole paljon).
Sen saavuttaminen vaatii paljon lämpöä, vettä ja valoa taimille. Ja vettä, vettä ja vettä... :) Tilaa kasvaakseen yksi taimi tarvitsee minimissään noin 4x4m.
Huoltoa ja päivittäistä puuhastelua taimien parissa tarvitaan siis, mutta sehän hommassa onkin juju, että siinä on haastetta. 

Kevään muut melkein nyt ja kohta ajankohtaiset asiat:
Kanalan kakka-astiat mullan joukkoon tarkennettua käyttöä varten
Käynyt hevosenlanta kasvimaalle mullan joukkoon, kun maa sulanut
Kuorikatteen haku Kolsarby Gårdilta

​

Tein joitakin vuosia sitten pensasaidan alun angervoista muurin juureen, tien puolelle. Istutin kahteen riviin muistaakseni 24kpl taimia. Peitin koko kohopenkin kuorikatteella ja alkukastelun jälkeen annoin olla ja juurtua rauhassa. Vaikka paikka on tuulinen ja talvella lumet kerrostuvat siihen, on minulla vuosien mittaan kasvanut hyvä pensasrivistö. Sitten, kun aikaa ja energiaa on, tarkoitus on siirtää joka toinen pensas rivistä edemmäs, jotta saadaan kattava aita koko muurin leveydelle.

Viime viikolla isäntä teki kanalan oveen sen verkon, että saavat katsella aurinkoa ja haistella tuulia. :) Soittelin Eviraan ja edelleen on sisälläolo-määräys kanoille voimassa. Loppuisi näillä näkymin toukokuun lopulla. Tylsää. Mutta saavatpa aurinkoa kuitenkin. :)

Tämän viikon tapahtumista yksi hauskimmista oli, kun bongasin netistä kansainvälisen tanssihetken, johon kutsui kaikki mukaan Jay Lavery-tanssiva vuohifarmari USA:sta.
Isäntä sattui juuri paikalle, koska oli lopettanut tatuoinnin teon ja keittiössä tartuin tilaisuuteen välittömästi. Koska isännän muuvit ovat paljon omiani vauhdikkaammat pyysin häntä osallistumaan tapahtumaan hyvän asian puolesta. Ja hänhän osallistui, niin, että seuraavaksi yhteydenotto tuli amerikkalaiselta tv-asemalta ja seuraavaksi Maaseudun tulevaisuus-sanomalehdeltä. Kaikista mukavin asia oli, että nyt rapakon toisellakin puolella tiedetään, että kyllä täällä pienessä ja kylmässä Suomessakin farmarit lähtevät mukaan tanssiin, kun pyydetään. :) Ja se kone onkin sellainen, että lämmittely kestää jonkin aikaa, mutta käyntiin päästyään sitä ei pysäytä mikään. :)

Kevät on sujunut muuten hyvin täällä, kovasti nyt vaan kesää odotellaan. Lehdessä oli ilmoitus, että "lämpöaalto vyöryy Suomeen", no sitä odotellessa. :)

Hello!
Täällä ollaan taas. Aika menee hujauksessa ja välillä paistaa ja välillä sataa. Tänään lumimyrskyä vaihteeksi.
Kanalan katolla on sala-asukki. Kaikki eläimet ovat ok ja jokaisella on oikeus ja tarve olla täällä maan päällä, mutta ei kanalan katolla. Tämä typpi saa siis nyt pakata kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa toiseen pesäkoloon mahdollisimman pian. Hänelle itseasiassa täytyy järjestää häätö, sillä hän ei ole ollut suostuvainen muuttoon itse... Lämpimissä kattotäytteissä on kiva köllötellä...
No hiiri tai rotta se ei ole, mutta veikataan oravaa tai kärppää. Molemmissa tapauksissa munintarauhan ja mahdollisten pikkutipusten kannalta on parempi että vuokrasopimus päättyy mahdollisimman pian.
​

Ennen tämän päivän lumimyräkkää ollaan tehty taas metsäaitausta isoille eläimille. Vaihdellaan aina vähän paikkaa niin saa kasvaa niittyä tai metsää välillä ja on taas syötävää.
Nyt tämän keväinen aitaus tulee suoraan tallin taakse rinteeseen, suoraan pihatosta joka on kiinni myös pihatarhassa ja isäntä on tehnyt kesken jäänyttä pihattoa valmiiksi kovaa vauhtia. Tai ottanut loppukirin.
Pihatossa on umpikatto ja seinät tietenkin ja keskellä avoin molemmille puolille avautuva kapeampi käytävä, joka on molemmilta puolilta avattavissa porttien avulla, riippuen kumpaan tarhaan haluaa eläimet päästää milloinkin.

Eilen sattui aamulla sellaista säpinää taasen, että meidän 3-vuotias tyttäremme ilmoitti rauhallisesti ulos ikkunasta katsoessaan "Minttu" (joka tarkoittaa oikeastaan vain lammasta kuin lammasta) ja osoitti metsänreunaan. Katsoin sitten osoitettuun suuntaan ja kaukana metsäreunassa isännän laittaman riistanruokinta-automaatin edessä näkyikin selvästi valkoinen lampaan takamus ja sitten ikkunan ohi laukkasi samaan suuntaan innosta puhkuen toinen musta lammas.
En tiedä kuinka kauan aamuyöllä kaverukset olivat omatoimisesti seikkailleet, mutta noin klo 08.20 kävin toimittamassa uuden veijarikaksikon Maikin ja Lillin takaisin aitaukseen.
​
Tänään kävin aamulla tukkureissulla samalla Biltemassa hakemassa vähän lisää aitauslankojen klipsejä ja muutaman laastiämpärin eläimille. Siellä oli tosi edulliseen hintaan katuharjoja niin ostin muutamia, jotta saadaan eläimille kevään kunniaksi uuden karheat rapsutuspuut kanssa. Irma is going to love it! Irma-possu rakastaa rapsutusta, nakkikääröjä ja maitoa. Siinä järjestyksessä.

Rupean tässä vielä tekemään firman nettisivuille vähän päivityksiä ja verkkokauppaan tuotelisäyksiä, mutta livefarmilta en lähde minnekään. :) Home is where Your heart is. Hyvää yötä kaikille!

Kevätaurinko aina välillä pistäytyessään saa ihmeitä aikaan. Valoisassa on ehdottomasti mukavampaa puuhailla kuin pimeässä ja kylmässä haparoiden.
​

Lampaiden sorkkien tarkistus, leikkaus ja hoito tarvittaessa sopii tähän kevätajankohtaan hyvin myös. Vaikkakin sitä kannattaa tehdä ihan vuoden ympäri jos jotain ongelmaa ilmenee ja muutenkin päällisin puolin.

Lampaiden sorkkien leikkaus onnistuu minulla ihan hyvin tuommosilla perustyökaluilla. Muutamat oksasakset (erikokoiset) ja tavalliset keittiösakset pienten kohtien/reunojen siistimiseen. Olen ainakin itse saanut tosi hyvät ohjeet leikkaamiseen ihan netistä esimerkiksi Vuohiojan Kuttulan nettisivuilla on hyvät ohjeet, jotka sopivat niin lampaille kuin vuohillekin http://www.vuohiojankuttula.net/index.php?pageid=7
​

Betadinea käytän yleensä pienten naarmujen/haavojen ja ihovaurioiden desinfiointiin ja apteekista löytyy muutenkin hyvät tarvikkeet, jotka sopivat ihmisille ja kaikille eläimillekin. 

Teen sillä lailla, että otan yhden lampaan/vuohen kerrallaan ulos ja laitan kiinni esim.tallin sementtilattian päälle, jossa on hyvä putsata jalat kuivassa ja sitten suihkuttaa vedellä puhtaaksi. Kaviokoukun tai muun tylpän tikun avulla putsaan ylimääräiset roskat ja muut sorkan alta pois ja sitten suihkuttelen lämpöisellä vedellä puhtaaksi kunnolla.
Aloitan leikkaamalla ensin sorkkien ylikasvaneet reunat, sitten kärki ja lopuksi viimeistelen pienemmillä saksilla keskeltä ja reunat ylipäätään. 
Vähän vaihtelee, että miten kukakin lammas tykkää jalkojansa pitää ylhäällä, mutta käytännössä sama asento kuin ison koiran kynsiä leikatessa tai hevosen kavioita putsatessa eli sorkan pohja ylöspäin, jotta alle hyvin näkee.
Olen ymmärtänyt, että jotkut leikkaavat lampaiden sorkkia lammas kyljelläänkin, mutta meillä nuo ainakin haluavat seistä (muilla kolmella jalallaan jos yksi on ilmassa). Ja lampaista pullein, eli Minttu, ottaa kyljellä tukea vähän minusta kolmella jalalla seistessään.

Lopuksi katson vielä sorkkien välit tarkkaan ettei ole tikkuja,tms hankaamassa ja jos on vähän rikki iho jostain niin laitan Betadinea.
​

Dukella on tuo sama homma useinkin, että täytyy katsoa nuo tassujen välit, kun sinne kertyy pikkukiviä yms. roskaa hiertämään ja se ei ole kiva. Mutta sama puhdistusoperaatio Betadinellä ja suihkutuksella auttaa useimmiten.

Helposti ajattelisi, että elämä täällä maalla on hiljaista ja rentouttavaa. Mitä se tavallaan onkin. On mukavaa päästä työpäivän jälkeen "keskelle ei mitään" ja viettää aikaa perheen ja eläinten kanssa rauhassa ilman hälinää ja ihmispaljoutta. 
Mutta ainakin jos pihassa ja talossa on hommaa, perheeseen kuuluu useampia lapsia tai jos haluaa pitää eläimiä, niin tylsää hetkeä ei pääse muodostumaan koskaan. Hommia on aina aamusta iltaan ja 24 tuntia on liian lyhyt vuorokausi. 
Ja jos jollain ihmeellä pysyy omassa aikataulussaan, jonka on itselleen luonut päivälle niin aina tapahtuu "jotain"...
Joten yritys noudattaa turhan tiukkoja aikatauluja on usein tuhoon tuomittu jo valmiiksi. Oman mielenrauhan varmistamiseksi yritänkin olla tyytyväinen vain siihen, että päivän lopuksi kaikki ovat saaneet tarpeeksi ruokaa, lapset ovat olleet puhtaissa ja kuivissa vaipoissa, eläimet ovat olleet kuivissa ja lämpimissä olosuhteissa, kaikkien kanssa on vietetty aikaa jossain vaiheessa päivän kulkua (myös isännän), ja elinympäristö on kaikille suht siisti ja vaaraton.  

Aamuruokintakierroksella en huomannut mitään poikkeavaa, viime öinen lumimyrsky oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen jättäen meille jonkinmoiset kinokset lähinnä autojen taakse ja etuoven eteen, muuten pihapiiri oli ihan ok eikä traktoria tarvinnut käynnistää. Eläimet olivat sisällä yön ja aamulla lampaat ja vuohi pääsivät kauniiseen ja aika lämpimään säähän ulos nauttimaan.
​Kaikenlaista menopeliä tuolla isännällä kiertää tossa pihassa, mutta sen olen sanonut, että Valmettia ei myydä! Sen tarpeellisuuden huomaa heti, kun kunnolla pyryttää. Kolan kanssa heiluminen veisi koko päivän, tuhoaisi fysiikan ja olisi kaikenkaikkiaan turhauttavaa. Kolan kanssa lumen luominen on toki hyvää hyötyliikuntaa, mutta liika on liikaa.
​

Ihme ja kumma! Livefarmin Facebook-sivuilla on jo lähes 500 tykkääjää! Olemme tosi iloisesti yllättyneitä ja nyt ollaankin aloitettu valmistelut suurta juhlaa varten.
Kaikki eläimet saavat osallistua kesteihin!
Taikinat on kohoamassa ja tomaattipohja keitetty (otin pakkasesta, kun olen keittänyt paljon itse tuoreista tomaateista mausteiden kera) on sitten makuakin kanssa.

Irma-possulle on ainakin pizzaa luvassa ja lampaille jättisalaatti. Kanat ja kanit saavat erilaisia sämpylöitä ja Grållan vuohi napsii varmaan kaikkea.

Lapset ovat olleet mukana tarjoilujen valmistuksessa ja 3-vuotias tietää tarkalleen kenelle eläimelle mistäkin taikinasta valmistetut paistokset ovat menossa.

Hyvin nousee taikinat, ruvetaas leipomaan...

​

Emäntä käväisi taasen tässä kodin ulkopuolisia töitä hoitelemassa viime viikon lopulla ja viikonloppuna kotitöiden lisäksi. Nyt on palattu taas tänne livefarmin bloginkin ääreen. :)
Viimekertaisesta päivityksestäni tähän päivään on taasen tapahtunut yhtä ja toista mukavaa asiaa. 
Päätimme taannoin järjestää Irma-possulle ja kanalan porukalle heti pullakahvit, kun livefarmin fb-sivujen tykkääjien määrä ylittää 100 henkilöä ja näin sitten nopeasti kävikin. Toki siis järjestimme pullakahveet välittömästi ja saatiin niistä mukava livelähetyskin aikaiseksi.
Tänään sitten huomasimme, että jo 200 tykkääjän raja alkaa paukkumaan kohta ja taasen päästään jotakin hauskaa järjestämään livenä kanalasta ja tallista. :)
Aihekin ollaan jo päätetty, mutta sen tietävät vain eläimet ja me, emme ole paljastaneet vielä muutoin. 

Aiemmassa postauksessani kerroinkin vähän myös tuosta liftailevasta mäyriksestä ja juttu jäi kesken. Mäyräkoiramme Konna siis oli nuoruudenpäivillään kova karkailemaan vahvan jahtiviettinsä tähden ja vainun saatuaan. Koska pihapiirimme on suht iso pääsi koira joskus livahtamaan karkuun.
​Paikka jonne Konna aina päätyi jos karkuteille sattui pääsemään, oli kotimme läheisyydessä sijainnut supikoirien asumus. Aikansa juostuaan ja pesillä riehuttuaan se raahautui "viimeisillä" voimillaan kotitiemme varteen odottelemaan. No ainahan näin tapahtui, että aikansa odoteltuaan sattui joku harvalukuista naapureistamme ajelemaan tiellä koiran ohitse.
Konnan huomattuaan he avasivat autonsa oven ja koira hyppäsi sisään. Naapurit toimittivat karkulaisen ystävällisesti takaisin kotipihalle, jossa se hyppäsi iloisesti ulos autosta ja juoksi kotia kohti. 
Tietenkin olimme huolissamme koiran karkuun pääsystä ja pahoittelimme asiaa kovasti, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi kuvio tulla selväksi meillekin. Pyysimme, ettei koiraa otettaisi auton kyytiin vaan saisi karkuri kävellä ihan itse takaisin lähtöpaikkaansa, matka kun oli hyvin lyhyt.
Tämän jälkeen Konnan vapauden päivät päättyivätkin ja hän tosiaan ulkoilee vain remmissä nykyisin jos joku ei ole vieressä seisomassa.

Nyt on saatu nauttia muutamasta lämpimästä päivästä ja auringonpaisteestakin välillä. Tämä on tiennyt eläimille mukavia köllöttelyhetkiä ulkosalla. Kyllä kevät on tulossa.
Olen suunnitellut (toteutus isännän heiniä) paljon kevään varalle eläinten asumusten suhteen. :)) On tulossa pintaremonttia ja uusia aitauksia kevään perus hommien lisäksi.
Perusjuttuihin kuuluvat kanalan maapohjan vaihto sekä kiinteiden rakenteiden perusteellinen puhdistus ja desinfiointi. Isommille eläimille vaihdetaan aitausalueita, tiivistetään aitoja, korjataan talven aikana mahdollisesti rikkoontuneita,jne..
Talvi on aina hiljaisempaa aikaa täällä, kaikki menee vain eteenpäin omalla painollaan ja kevään tullen kaikki muumilaaksossa heräävät taas ja alkaa mieletön tohina.
Sitten tulee taimien istutus ja puutarhan kääntö ja muut hommat... No niistä sitten lisää myöhemmin.