Ollin oppivuodet ja lento tuntemattomaan...

Ennen tarinan alkua tulee kehoitus etsiä nenäliina läheisyydelle jos linnut ovat lähellä sydäntä... :)

Meillä on kyyhkyjä kanalassa asukkeina myös, kuten olen joskus kertonutkin. Kyyhkyhistoriamme alkoi aivan vahingossa, kun eräs ohikulkija huomasi pienen tilamme jossa asuu jos jonkin näköistä ja rotuista otusta (pääsääntöisesti ainakin) sulassa sovussa. Tällä ohikulkijalla sattui olemaan muutama kyyhky liikaa ja hän tiedusteli voisimmeko tarjota tälle ylimääräiselle kyyhkypariskunnalle kodin. Vastasimme myöntävästi ja kanalaan muutti kanojen ja kanien seuraksi myös kaksi kyyhkyä. 
Huomasimme pian, että kyyhkyt ovat aika salakavalan nopeita hautomaan ja pian pariskunnalle syntyikin kyyhkylapsi.
Tällä välin oli Mäntsälästä ystävätilalta meille muuttanut toinenkin kyyhkypariskunta kahden poikasensa kanssa. 

Näin siis elelivät kaikki kyyhkyt, kanat ja kanit sovussa lämpimässä kanalassa talvelta suojassa, kunnes meille ensimmäisenä saapuneen kyyhkypariskunnan ainokainen ryhtyi jostain syystä kiusaamaan nuorempia poikasia. Aina kun kävin kanalassa, oli tämä tihulainen aiheuttamassa jonkinmoista bolemiikkiä nuorempien keskuudessa ja nokkimassa tai repimässä niitä jostakin sulasta. Minua alkoi asia hiukan ärsyttämään ja näytti siltä kuin poikasen omatkin vanhemmat olisivat olleet suhteellisen kyllästyneitä ainaiseen riekkumiseen, ne hakeutuivat muuan lauman kanssa eroon poikasesta aina kun pääsivät. 
​Ajattelin, että kokeilen saada asiaan jonkin muutoksen ja pyydystin Olliksi ristimäni poikasen haavilla kanalan toiselle puolelle, jossa asuu Elvis-kukko kanalaumoineen.

Elviksen porukka on niin ystävällistä, että arvelin Ollin sopeutuvan joukkoon hyvin. Kyllähän Ollilla aikamoiset oppivuodet sitten alkoivatkin, kun se oli ainoa kyyhky kanalaumassa. Ainakin kiusaaminen loppui siihen paikkaan ja joskus näytti kuin Ollilla olisi jonkinmoinen identiteettikriisi siitä, onko hän kyyhky vai kana.
Näkö- ja kuuloyhteys Ollilla kuitenkin oli koko ajan kyyhkyporukan puolelle, joten ainoaksi kyyhkyksi maailmaan hän ei jäänyt...
Kaikki meni niin hienosti, että yhtenä päivänä päätin Ollin saaneen oppivuotensa ja menin hakemaan sitä omalle puolelleen kanalaa muiden kyyhkyjen joukkoon. 
Tästäpä Olli säikähtikin pahanpäiväisesti ja pyrähti raolleen jääneestä kanalan ovesta suoraan taivaalle. Oven raossa katselin, kun Olli teki komeita kaarroksia kanalan yläpuolella. Sitten Olli laskeutui pakettiauton katolle ja katseli minua sieltä pää kallellaan.

En tiedä miten kanalassa kasvanut kyyhkynpoikanen pärjää ulkona -10asteen pakkasessa, petoeläinten armoilla, mutta minulla on asiasta aavistus ja tunne oli ikävä. Tavallaan Ollin lento vapauteen oli ihanaa katseltavaa, mutta samalla tiesin etten saisi sitä millään houkuteltua takaisin kanalaan enään vaan nyt se olisi omillaan...

Seurasin Ollia pihalla paikkoihin, joihin se laskeutui ja tunsin itseni hölmöksi, kun yritin maanitella sitä takaisin kanalaan. Tiesinhän ettei se tulisi.

Se yritti laskeutua vielä ovikolkuttimeen ennen lopullista lähtöään. Sitten se oli kadonnut. Sinä päivänä en enään nähnyt Ollia. Ilta tuli pimeyden kera ja pakkanen kiristyi. Löysin itseni usein kuin huomaamatta ikkunan äärestä katsomassa taivaalle, etsimässä katseellani yhtä yksinäistä kyyhkyä. Iltaruokintakierroksella pidin kanalan ovea tavallista kauemmin auki, toivoin että Olli olisi lentänyt sisälle lämpimään. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Kyyhky oli lentänyt vapauteen.
Aamun kirpeässä pakkassäässä suoritettu aamuruokintakierros talliin ja kanalaan sujui tavalliseen tapaan. Kanalassa katsoin Ollin lempipaikkaan patterin yläpuolelle ihan vanhasta muistista, vain todetakseni että siellä oli tyhjää.

Aamupäivällä menin ulos kanalalle viemään lounaantähteitä kanoille. Joku kaarsi ilmassa yläpuolellani. Tiesin katsomatta, että se oli Olli. Huomasin kasvoilleni itsestään levinneen leveän hymyn. Jätin kanalan oven auki vietyäni tähteet kanoille. Menin keittiönikkunaan ja pyysin tyttäreni mukaan katsomaan. Kerroin, että Olli oli tullut kotiin. Katsoimme ikkunassa, kun Olli lensi kauniisti kaartaen tutulle paikalleen patterin yläpuolelle jalkojaan lämmittelemään.

Se oli palannut kotiin.