Hevoset ja muut eläimet samassa tilassa?

Kaiken informaation vaihtelevaisuudesta huolimatta, päätin kokeilla hevosten ja muiden eläinten yhteisasumista täällä meilläkin. Informaatioksi, jota etsiskelin luettaneen netin keskustelupalstat ja fb-ryhmät, jossain määrin aihetta sivuava kirjallisuus sekä muu ihmisiltä suoraan saatu palaute. Näistä suodattelin oman ajatuksen ja päätin kokeilla asiaa.
Meillä on vain kaksi hevosta, jotka ovat asuneet kylmäpihatossa ja metsätarhassa reilun vuoden. Lampaat ja vuohi ovat asuneet lämpimässä pikku tallissa.
Kanat asuvat kanalassa ja ulkoilevat vapaasti. Ei ole varsinaisesti toivottavaa, että he hengailevat tallissa, mutta silloin tällöin sitäkin tapahtuu.

Kanan ja minihevosen tuijotuskilpailu päättyi kanan voittoon.
Tietoa hevosten ja kanojen yhteisasumisesta hakiessani törmäsin usein kanapunkkikeskusteluun. Kanapunkit ovat viheliäisiä otuksia, joista ei meinaa päästä millään eroon, sillä ne löytävät kyllä aina jonkin kolon rakennusten rakenteista tai muista kalusteista jonne paeta myrkkyjä tai savuhäätöä. Tästä syystä monet välttävät kanojen pitämistä hevostalleissa kuulemma. 
Meillä kanojen estäminen pääsemästä hevosten luo olisi kuitenkin jo ajatuksena mahdoton, sillä ne tosiaan ulkoilevat päivisin vapaasti ja pääsevät lähes minne tahansa (ja ne ovatkin aika kekseliäitä tässä...), joten koin ettei meillä yhteisolon estäminen muutenkaan toimisi. Kanojen pääsyssä talliin on kuitenkin yksi aika oleellinen epämiellyttävä sivuilmiö ja se on kanankakka. Meidän kanat  ainakin kakkivat minne sattuu ja en mielelläni halua kakkoja hevosten tarvikkeisiin, juoma-astioihin, ruokintapaikkoihin,tms... Harvemmin kuitenkin ihan "maaliin" osuvat, että siivouksella olen selvinnyt tästä ongelmasta. Monethan myös innostuvat ajatuksesta, että kanat kulkevat vapaana pihapiirissä ja viettävät aikaa seesteisesti ihmisten kanssa pöytäryhmissä ja kuisteilla tai vaikka kurkistelevat suoraan ikkunasta sisään, kuten täälläkin usein pääsee tapahtumaan. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös kanankakkaa jokapuolella... Se tarttuu kengänpohjiin ja pintoihin sekä tietenkin tuoksahtaa aika lailla. Tämän lisäksi kukkaistutukset ja ruukkukukat kärsivät jonkinasteista inflaatiota kyllä.
Tässäkin asiassa olen kuitenkin ajatellut ilon pihapiirissä pyörivästä kanaparvesta peittoavan satunnaisen extrasiivoustarpeen vaivan. 

Minttu ja Grållan nauttivat syyskuisesta auringosta.

Miten sitten ne muut eläimet tulevat toimeen yhdessä?

​Kun yhdistimme lampaat, vuohen ja hevoset samaan aitaukseen hevosten kanssa, oli alku vaivaton. Lampaistamme Lilli ja Maikki ovat kasvaneet hevosten parissa, joten niille muutto yhteisasumiseen oli superhelppo. Ne osasivat lukea hevosten elekieltä ja vastaavasti antaa oikeanlaista signaalia takaisinpäin. Muille lampaille ja vuohelle muutosta aiheutui hetkeksi pään vaivaa, kun piti oppia tulemaan toimeen eri eläinlajin edustajien kanssa ja löytää yhteinen kieli.
Haasteita tuli vastaan lähinnä ruokintatilanteissa, kun lampaat rynnivät hevosten heinille ja siitä seurasi hevosten puolelta luimistelua ja muuta uhittelua joskus ruokkijaakin kohtaan. Tämähän oli se viimeinen asia jota haluttiin, kun siltä oli tähän asti vältytty. Näin ollen ryhdyin antamaan heinät 6-10 kasaan ympäri tarhaa, joten eläimet voivat vaeltaa mielensä mukaan kasalta toiselle ja väistättää alempiarvoista kasalta tai antaa tilaa laumassa korkeammassa asemassa olevalle, kuten luonnossakin. Tämä myös pidentää ruoka-aikaa ja ja eläimet voivat edes hiukan paremmin toteuttaa luontaista vaistoa laiduntaa lähes koko vuorokauden pienissä jaksoissa. Käytännössä toteutin tämän vaivattomimmin niin, että menin aitauksen toisesta portista sisään ja kävelin puoleen väliin tiputellen heinät pikkukasoihin sinne tänne puiden juurelle. Jos annan jonakin ruokintakertana lisänä hevosille Prixiä (hevosrehu tiivistetyssä muodossa) niin sitä varten olen ottanut käyttöön vanhoja pinnasänkyjä. Laitan ison hevosen heinät ja prixit pinnasängyn sisään, jolloin minihevonen ei pääse varkaille eivätkä lampaat, ainoastaan ison hevosen kaula ulottuu pinnasängyn sisään yläkautta. 
Ja tosiaan muutamia vuosia sitten meillä oli vielä lampailla ja vuohella vapaa kulku pihalla miten halusivat, eivät lähteneet minnekään (paitsi kerran olivat tulossa autoni perässä Prismaan, onneksi huomasin peräpeilistä....) ja menivät aina yöksi sisään omiin tiloihin. Tämä täytyi kuitenkin lopettaa sillä lampaat söivät maittavan ruohon lisäksi pihapiiristä kaiken muunkin ja olen päättänyt että täällä asuu myös ihmisiä, jotka haluavat omat viihtyisät alueensa ja kasvimaansa vaikka eläimillekin mahdollisimman mukavaksi koitetaankin elämä tehdä.

Onhan tuossa hommassa sovittelemista, mutta eläimet tuntuvat kuitenkin olevan aika reiluja ja vastaanottavaisia toisilleen. Jos jotkut yksilöt eivät esimerkiksi yleensä viihdy kovin läheisissä tuntumissa niin tuulisen ja sateisen yön jälkeen olen monesti aamuvaloja talliin sytyttäessäni löytänyt kaikki sulassa sovussa yhdessä tiiviissä tunnelmassa ja kaikki ovat olleet hyvinvoivan oloisia sekä tyytyväisiä tilaansa.

Aikaisemmin hevoset asuivat vain ulkotarhassa ja kylmäpihatossa, jossa ne voivat loistavasti. Mitään pahaa ajatusta en kylmäpihattoasumisesta keksi vaikka se(kin) tuntuu olevan varsin jakautuneesti hyväksytty/kokeiltu asia. Ainakin omista huomioista voin kertoa, että hevoset viihtyivät mainiosti siellä, mutta nyt kun niillä tämän lisäksi on mahdollisuus mennä milloin haluavat myös lämmitettyyn talliin niin tuntuvat viihtyvän sielläkin, varsinkin sade ja tuuli yhdistelmä usein ajaa hevoset sisään ei niinkään kylmyys itsessään. Tästä johtuen en juuri loimita hevosia, sillä niillä on mahdollisuus mennä ja tulla tunteen mukaan ja paksut toppaloimet ovat minun huomioni mukaan vain painaneet klippaamattoman karvan ihoa vasten, jolloin se ei päässyt pörhistymään oikealla tavalla, jolla se pystyy sitomaan lämpöä.Kaikista suosituin vaihtoehto on mummolan koinsyömä ikivanha täysvillainen ja pistelevä viltti. Se hyväksytään jostain syystä hyvin ja sillä olen myös aika ajoin lämmitellyt isomman hevosen selkää vain, kun siellä jotakin kremppaa ja jumeja selvästi on. Tottakai tämä loimitussysteemi toimii vain jos hevosia ei klipata, silloinhan takkia tietenkin tarvitaan...

Huomaa kuvan vasemmassa alalaidassa marsuterraario, jossa hevosille marsu live tv 24/7 päällä...

Loppujen lopuksi luulen, että tämä hevosten talliasia onkin lähinnä rauhoittava tekijä hevosien omistajalle, kun hän ikkunasta pahalla säällä ulos katsoessaan tietää että hevosilla on vapaus valita. Vaikka ne sitten pahimmassa kaatosateessa tai lumimyrskyssä seisoisivatkin siellä ulkona takapuoli tuuleen päin niin muitakin vaihtoehtoja on. Muistan jonkun sananlaskun menneen suunnilleen näin: Voit viedä hevosen lähteelle, mutta et voi pakottaa sitä juomaan..."

Farmin pienimmät ja isoimmat eläimet viihtyvät myös hyvin samoissa tiloissa. Marsut Majuri ja Vääpeli asuvat terraariossa tallissa. Marsut ovat oikeastaan ainoat eläimet, joita koiramme vahtaa jotenkin vesi kielellä, onneksi ne asuvat terraariossa. Muista eläimistä (vapaana kulkevat kanat mukaanlukien) koiralla ei ole pään vaivaa.

Vaikka Fiorellan kanssa edelleen tutustutaan ja haetaan oikeaa säveltä yhteiseen elämään, se on usein supersäikky tai pomottaa joskus muita niin lapsia kohtaan se on alusta asti ollut hyvin lempeä ja varovainen. Sen liikkeet ikäänkuin hidastuvat lasten lähellä ettei se vahingossakaan vahingoittaisi tai pelästyttäisi lapsia ja lasten kosketus saa sen melkein zen-tilaan. :) Ehkä lapsissa on vielä parhaiten tallella se huolettomuus ja aitous jokaista asiaa ja tilannetta kohtaan ja he eivät vielä oleta mitään tai mieti turhia syy ja seuraussuhteita, he vain ovat rehellisesti läsnä siinä nimenomaisessa hetkessä. Tässä yksi tavoittelemisen arvoinen asia minullekin...

Tämän hetkisen kokemuksen perusteella siis voisin suositella hyvinkin erilaisten eläinten yhteisasumista. Meillä se on mennyt suht vaivattomasti ja uskon, että heillä on myös seuraa toisistaan nyt.

No mitenkäs emäntä pärjää? Hyvin tässä pärjätään vaikka haasteita onkin niin kuin kaikilla on elämässään. Seuraan lasten kasvua, yritän ehtiä asiat edes jotakuinkin tehdyksi, jos en ehdi niin yritän hyväksyä sen. Tutkin uusia oppeja ja yritän löytää oman keskitien. Ja ennen kaikkea yritän nähdä satunnaisen väsymyksen, turhautumisen tai uupumuksen lomasta myös ne elämän kaikki ihanat asiat ja arvostaa niitä. Ettei keskittyisi vain haasteisiin tai puutteisiin vaan avaisi silmänsä myös hienoille asioille ja onnistumisille. Osaisi arvostaa elämää ja elää hetkessä.

Ja silti pakko laittaa tuo viimeinen kuva tähän vielä mukaan... Mukavaa viikkoa kaikille ja kertokaa ihmeessä miten teidän eläinten yhteisasuminen on sujunut ja minkälaisia eläimiä teillä on samoissa tiloissa siellä?