Mitä farmille kuuluu?

Viime postauskerrasta tänne on mennyt aikaa. Kaikkea sattuu ja tapahtuu niin hurjalla vauhdilla, että olen ollut muissa asioissa kiinni aina, kun kirjoitteluaikaa olisi liiennyt. välillä on myös ollut pakko valita vain oleminen. On se sitten lasten leikkiin osallistuminen, sauna, ystävien tapaaminen, oma harrastus tai ihan vain istuskeleminen eläinten luona tarkkailemassa niiden touhuja.

Välillä on tuntunut niinkin, että vuorokaudessa olisi tarvetta ainakin kahdeksalle extra tunnille, jotta nukkumisaikaakin olisi. Kevät on ollut vauhdikasta aikaa Livefarmilla monessa mielessä. Isännän Prolocalis mobiilisovellus vaatii oman panostuksensa, tarhat, aidat ja rakenteet vaativat korjausta talven jäljiltä ja emännän omat työt ja verkkokauppa jatkavat tavalliseen tapaan pyörimistään.

Tänä keväänä meiltä meni ennätysmäärä kanoja ja muutama kukko kesäkoteihin vuokralle. Ne palaavat suurimmaksi osaksi talvehtimaan meidän "talvihotelliin" sitten, mutta kesä mennään "munaköyhällä" linjalla nyt. :) Kanoja matkasi ainakin Espooseen, saariin, Kirkkonummelle ja Lohjalle. Elvis-kukko ja muutama vanhempi kanarouva sekä pääsiäisenä syntyneet tiput jäivät kotiin kesäksi. Silkkikukko haahuilee edelleen laumassa ja edelleen myös ilman tyttöystävää mainiosta "tinteri"-ilmoituksesta huolimatta.

Kanalan meno on siis näin kesäaikaan suht hiljaista ja leppoisaa, muutamien kanojen, kyyhkyjen ja kanojen yhteiseloa. Kesäsiivous pitäisi suorittaa pian kanalassa ja laittaa samalla toimimaan vihdoinkin se kanalan käkikello!

Jos kanalassa meno on seesteistä niin kotona meillä on aika vauhdikasta. Siitä pitävät edelleen huolen 2- ja 4-vuotiaat lapsemme. Onneksi koko ajan enemmän ja enemmän he viihtyvät myös eläinten seurassa ja voivat osallistua erilaisiin yhteisiin projekteihin (ilman pakottamista, uhkailua tai kiristystä...) :).

Muistatteko yläkuvan Viola-lampaan? Sen, joka tuli aikoinaan eläinsuojasta, ei ottanut kontaktia ja pelkäsi kuollakseen lapsia. Tilanne on nyt toinen. Viola tykkää lapsista aidan toisella ja samalla puolella. Se ei puske enään eikä säntäile pakoon. Toivon Violalle mahdollisimman pitkää ikää. Hän on jo 12, mutta ikähän on vaan numeroita.

Grållan-vuohi rikastuttaa porukkaa edelleen. Jos elämään haluaa sisältöä ja zeniä, kannattaa hankkia vuohi. ;) Aina voi yllättyä ja toisaalta löytää totaalisen rentouden elämään märehtimällä vuohen seurassa. :))

Ainahan kaikki ei mene putkeen, mutta sellaista se on. Maybe later...

Entäs hevoset Pretty ja Fiorella? Talvella kirjoittelin epätoivon ja kysymysmerkkien säestämänä hevosista. Lähinnä Fiorellan kanssa olen ollut kuutamolla usein, kun yhteinen kieli on ollut alkukankeuksissa ja joskus hukassakin. Epätoivon syövereistä ponnisti sisu ja halu oppia. Olen lukenut, käynyt kursseilla, kysellyt ja aloitellut maastakäsittelyn heppojen kanssa yhteisenä harrastuksena. Nyt tuntuu, että me edetään ja juuri sopivalla vauhdilla. Olihan tämä hevosille ja meille ihmisillekin hurja elämänmuutos. Mutta ensisijaisesti Fiorellalle, muuttaa nyt kellotetusta tallielämästä keskelle omituisia eläimiä (ja ihmisiä) vapaaseen asumiseen pihattoon, kääpiön kanssa joka ei ylety edes samalle tasolle rapsuttamaan (minihevosen säkä on noin metrin, Fiorellalla 160cm).

Mutta meidän matka jatkuu ja joka hetkestä nautitaan ja ...opitaan. Omat hevoset pihassa, se on parasta! Kun hevoset ovat pihaympäristössä, mahdollistaa se niiden kanssa touhuilun ja tarkkailunkin mahtavasti. Päiväheinien yhteydessä voi tehdä jonkin harjoituksen, välillä voi kuikuilla niitä muuten vaan lähettyville ja joskus voi käydä juomassa tarhassa kupin kahvia ihan seurana vaan.

Ollaan saatu uusia ystäviä paljon...

Vietetty avoimia ovia ja päiväkodin kesäjuhlaa farmilla ja paljon muuta.

Täällä elämä jatkuu, tavanomaiseen tapaansa. Joskus rauhallisesti ja joskus vähän vauhdikkaammin. Aina kuitenkin eteenpäin mennään, joskus kaadutaan ja sitten taas noustaan. Uuteen päivään. :)