Livefarmin kanat ovat pääasiassa Kiuruveden kantaa. Kiuruveteläinen Yrjö Luttinen säilytti Kiuruvedenkantaa 1960-luvulta lähtien. Kanat ovat väritykseltään ruskeita, vaaleita tai mustia. Vaikka meidän kanalan Elvis-kukko onkin väritykseltään perinteinen aapiskukko, on yleisin Kiuruvetisten kukkojen väri musta.
Tämän lisäksi kanalassamme asustaa muutama Iitinkannan edustaja, Musti-kukko ja Iitu-kana.
Aikaisemmin meillä oli myös muutama Mille Fleur-rodun edustaja ja itse pidin niistä kovasti. Ovat kauniita, kesyjä ja rauhallisia. Molempien yksilöiden kutsumanimi olikin osuvasti: Mille ja Millet rakastivat ratsastaa pitkin pihaa milloin vuohen selässä ja milloin lastenrattaiden aisalla. Meidän "millerit" olivat väritykseltään valkoisen harmaita ja jaloissa heillä oli rodulle ominaiset sulkaviuhkat.

Kanojen kanssa elämä on rauhallista, mutta myös erittäin opettavaista ja mielenkiintoista. Kanat kesyyntyvät ihmiseen hyvin ja ne ovat monesti yllättävän kekseliäitä ja oppivaisia. Olenkin monesti kertonut asiasta kyselleille ihmisille, että kanalan elämää seuraamalla saa kymmenessä minuutissa kattavan katselmuksen luonteiden kirjoon ja sosiaalisten ryhmittymien muodostumiseen sekä hierarkiaan. 
Omille lapsille kanat opettavat varmastikin eläintenkäsittelytaitoja ja huolenpitoa yhtälailla kuin sosiaalisia taitoja ryhmässä toimimiseen jos näinkin voisi sanoa...ehkä vähän eri perspektiivistä tosin.

Jos kuka harkitsee kanojen ottamista omaan pihapiiriin ensimmäistä kertaa niin suosittelen lämpimästi Kirsti Hassisen kirjaa: Omat kanat, omat munat / Pihakanalan perustaminen. Siitä löytää kaiken tarvittavan tiedon kanalan perustamisesta, ruokintaan ja terveydenhoitoon sekä kaikkea muuta hyödyllistä tietoa aiheeseen liittyen. Kirja on ainakin meillä ollut monessa tilanteessa apuna ja kovassa käytössä.

Olemme aloittaneet tänä keväänä kanojen myynti- ja vuokraustoiminnan myös, jonka ideana on tarjota ihmisille mahdollisuus hankkia kesäkanoja lyhyiksi ajanjaksoiksikin ja tarvittaessa palauttaa ne vuokraajalle. Tämä ratkaisee monien kanoista haaveilevien ongelman talviylläpitoa ajatellen. Vuokraaja sitoutuu tiettyihin ehtoihin kanojen ruokintaa ja pitopaikkaa koskevien asioiden puitteissa, mutta Livefarmilta saa asiassa neuvoja ja apua sekä vuokraamme ja myymme myös kattavasti kaikkia tarvikkeita ja rehuja. Asiasta saa lisätietoa isanta@livefarmi.fi tai puhelimitse 0505449957.

Meidän pihapiiriin kanat ovat tulleet jäädäkseen, se on ainakin varmaa.

No niin, nyt alkaa kevätaurinko siihen malliin kuumottamaan lampaitakin että villan keritseminen tuli taasen ajankohtaiseksi. Koska meillä on tänä keväälle uudet leikkuritkin, oli ilo ryhtyä hommaan! 
Isännän heiniä on tämä homma, sen verran voimaa lampaastakin kuitenkin löytyy ja on tärkeää saada eläin pysymään rauhallisena paikoillaan, jotta leikkaus sujuu mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Leikkurit ovat merrkiä Kerbl farm clipper.

Isännällä on tapana aloittaa keritseminen mahan puolelta ja edetä kohti selkää, jolloin hän saa kätevästi tavallaan koko "takin" lähes yhtenä kappaleena pois.

Ja paljon sitä villaa yhdestäkin lampaasta lähteekin!

Arvatkaa kuka alakuvassa on jo keritty...

Kesäkuumalla on sitten lampaillakin taas mukava olla ja ensi syksyksi ne ehtivät kasvattaa jo taas paksun villan.

Tänään kerittiin siis Lilli, Maikki, Roosa, Roxy ja Maija. Huomenna vielä ovat vuorossa Minttu ja Viola, meidän vanhat ladyt. 

Irma-possu on tänään ollut harvinaisen pahantuulinen! Johtuuko liian niukasta aamiaisesta (hänen mielestään) vai uusista, oudoista äänistä, joita aiheuttaa lähimetsässä jylläävä metsänharvennuskone? Aamutallista tullessaan isäntä mainitsi Irman olevan pahalla tuulella. Ihmettelin, että mikäs sitä Irmaa niin kiukuttaa ja lounaan jälkeen lähdin lasten kanssa ulos. Samalla menin Irmaa katsomaan ja tutkimaan tilannetta. No huolella tuulella näytti olevan, jyrsi boxinsa parruja ja haukkoi uhmakkaasti ilmaa. Laitoin radiokanavan kunnolla kohdilleen, ettei rätise ja juttelin Irmalle tovin. Paketti päärynöitä rauhoitti mieltä hieman, mutta vihaisella tuulella possu talliin jäi, kun lähdettiin kasvimaan katehommiin. Tiedä siitä sitten? Katsellaan illalla.
Yleensäkin Irma vihaa kaikkia äkkinäisiä muutoksia...ajattelin, että voi tosiaan olla tuo metsänharvennus, joka nyt kiukuttaa. Tulee outoja uusia hajuja ja kovaa ääntä kuuluu.

Jokin aika sitten näin netistä kivan idean antaa possulle peitto jos yöt ovat viileitä. Idea oli kiva 5min. Sen jälkeen peitto oli noin 3cm paksuisina matonkuteina ympäri boxia ja Irma lötkötti tyytyväisenä keskellä kaaosta, mutta tarkkaan siten ettei hitustakaan peitosta ollut köllötystä pehmentämässä.

Tällä viikolla aloitamme taas lampaiden kevätkeritsemisen. Tulee taas paljon hienoa villaa ja kauniita, kerittyjä lampaita. :) Edelleen, jos joku on kiinnostunut villasta, voimme sen hyvin lahjoittaa hyötykäyttöön. Muussa tapauksessa teemme ehkä tällä kertaa omaa lankaa kehräämössä. Sekin olisi hauska kokeilla, sillä koskaan ei olla jalostettu villaa langaksi asti. Kanalaan olemme aina pienen nyytin kantaneet ja kaneillekin, kun tykkäävät laittaa pesiinsä pehmukkeeksi villaa.

Sisällä esikasvatettavat taimet ovat vaiheessa myös ja yksi jättikurpitsa Atlantica-lajikkeen edustaja selvisi taimeksi asti. Muut ovat vain tavallisia jättejä. Taas yksi projekti seurattavaksi. 

Ollaan kuulolla siis...