Ähky minihevosella...

Olemme onnekkaita, että meillä on vielä Pretty.
Tai oikealta nimeltään Fly High Pretty Awesome, Amerikan minihevonen joka on maailman suloisin karvainen hevoskaveri kompaktissa koossa. Hiljattain koimme  tapahtumasarjan, joka oli meille täysin uusi ja herätti suuresti pelkoa ja huolta.

Olin tullut kotiin työkeikalta sinä päivänä paljon tavanomaista myöhemmin ja päiväheinät oli annettu normaalisti täällä Livefarmilla aiemmin päivänmittaan. Tosin myöhemmin kuulin, että jo päivällä ei ollut Prettyä heinillä näkynyt, mihin tietenkään ei välttämättä osaa kiinnittää huomiota, ellei tapausta tunne hyvin (hän ei jätä yhtään heinäkertaa välistä oma-aloitteisesti).

 Ja niin tapahtuikin taasen kun annoin iltaheiniä hevosille, Pretty ei tullut paikalle. 
Menin sitten talliin sisälle katsomaan olisiko se mennyt takaisin sisään (meillä eläimet voivat kulkea vapaasti siään ja ulos) ja siellähän tuo olikin oudon näköisenä seisomassa keskellä boxia (pilttuu).
Menin boxiin sisälle ja kyselin ihmeissäni siinä, että mikäs nyt on, niin hevonen heittäytyi lattialle makaamaan pää minun syliin.
Tiesin heti, että nyt ei ole Prettyn tapaista tämä ollenkaan ja kehotin eläimen vain ylös lattialta, jotta näkisin miten jatkoa seuraa. No nousihan tuo vain mennäkseen saman tien taas makuulle takaisin ja alkaakseen piehtaroida. Kun piehtaroinnin tarve oli selkeästi jatkuvaa eikä eläin viihtynyt pystyasennossa juuri ollenkaan, vaistosin jotenkin sen tuskan. 
Vaikka eläimen ja ihmisen vertaaminen toisiinsa on usein turhaa ja jopa vaarallista niin kahden vatsanalueen ison leikkauksen läpikäyneenä voin elävästi muistaa sen hirveän tuskan, jonka suoliston lamautuminen ja sinne kertyvän ilman muodostama suoliston venyminen aiheuttaa.
Siitä lähdin sitten saman tien puhelinta hakemaan sisältä, että saan yhteyden eläinlääkäriin.
Ja vaikka en olekaan aiemmin ähkyn kanssa tekemisissä eläimillä ollut niin tunnistin oireet aika hyvin kuitenkin.
Sattumalta eläinlääkärimme, joka tuntee lähes jokaisen eläimemme hyvin ja toimii pääsääntöisesti nimenomaan hevosten parissa, ei ollut vapaana vastaamaan puhelimeen vaan jossakin toisella akuuttikeikalla kiinni, joten jätin vastaajaan viestin ja jäin seuraamaan Prettyn olon kehittymistä. Aika ajoin vaikutti tila jopa paremmalta ja kävelytin hevosta pitkään myös pihalla, mutta apua ongelmaan ei tullut siinä muodossa kuin olisin toivonut, eli piehtaroimisen (tai sen yrittämisen) lopettaminen ja yksinkertaisesti: kakkaaminen. Hevonen tuntui vain kipeämmältä ja rauhattomammalta.

Viimein sain yhteyden eläinlääkäriin, kun hän vapautui toiselta keikalta ja keskustelimme puhelimessa Prettyn oireista ja tilanteen muuttumisesta tässä jo kuluneessa ajassa. Juuri, kun melkein olimme päättäneet odottaa aamuun (olihan jo keskiyö) ja Pretty oli taas jaloillaan eikä ollut piehtaroinut hetkeen, huomasin sen käytöksessä oudon muutoksen. Hevonen heittäytyi kyljelleen ulkopihattoon ja laski päänsä hiljaa maahan, johon jäi liikkumattomana makaamaan. Tästä päätimme eläinlääkärin kanssa yhteistuumin ryhtyä toimenpiteisiin heti, saman yön aikana ja lääkäri ajoi välittömästi meille.

Koska minihevosen huuhtelu (joka ähkyssä usein hoitotoimenpiteenä tehdään) ei onnistu takakautta eläimen koon huomioiden täytyi lääkärin suorittaa se nenä- mahaletkulla.
Tätä ennen hevonen tuli kuitenkin rauhoittaa ja kipulääkitä (normaali toimenpide ähkynhoidossa). Kuten jo aiemmin kerroinkin, on eläinlääkärimme jatkuvasti tekemisissä hevospotilaiden kanssa ja tehnyt useita vastaavia toimenpiteitä uransa aikana, mutta tällä kertaa tapahtuikin hieman toisin kuin oli odotettua.

Pretty sai ilmeisesti kipulääkkeestä (Flunixin injektio) anaflylaktisen shokki-tilan elimistöönsä ja ryhtyi kouristelemaan ja kramppaamaan erittäin voimakkaasti. Vaikuttava-aine tässä lääkkeessä on FLUNIKSIINIMEGLUMIINI, tätä samaa vaikuttavaa ainetta on myös mm. kauppatavaranimellä kulkevissa Finadyne ja meflosyl lääkkeissä.
Koko hevonen vuoroin tärisi kauttaaltaan niin että jalat heiluivat, vuoroin kramppasi ja meni takaperin pitkin seiniä pilttuussa, jossa häntä hoidettiin. Onneksi sattuman kautta pääsimme molemmat isännän kanssa tuolloin talliin avuksi ja isäntä pystyi pitämään eläintä paikoillaan sen verran ettei se päässyt aiheuttamaan itselleen vielä suurempaa vahinkoa.
Tilanne oli erittäin vakava, mutta adrenaliiniruiskuun ei tullut tarvetta sillä Prettyn arvot, joita lääkäri seurasi koko kohtauksen ajan, pysyivät tasassa vielä. Tälläisessa hallitsemattomassa tilassa eläin voisi helposti lyödä itsensä eri paikkoihin tai katkaista esim jalkansa. En edes halua ajatella vastaavaa tilannetta vaikkapa Fiorellan (hannoverinhevonen n.600kg) kanssa, tuhoa syntyisi väistämättä eläimelle itselleen, ympäristölle ja auttajille.

Kymmenen minuutin kuluttua kohtaus oli ohi (suhteellisen nopeasti ottaen huomioon tilan vakuuden). Hevonen ihmeissään ja auttajat myös. Lääkäri ei ollut KOSKAAN tavannut tälläistä yliherkkyysreaktiota tähän lääkkeeseen tai lääkeyhdistelmään. Annostus oli Prettyn painon mukainen ja muutakaan selitystä ei ole. Eläinlääkäri pyysi minua kuitenkin kertomaan tuntemilleni minihevosten omistajille asiasta, jos vaikka rodulle voisi olla ominaista tälläinen reaktio lääkkeeseen. TÄMÄ SAATTAA PELASTAA JONKIN MINIHEVOSEN HENGEN, joten jos teillä on ystäviä rodun parissa niin kertokaa ihmeessä eteenpäin asiaa.

Joka tapauksessa, onni onnettomuudessa. Kun kohtaus oli mennyt ohi ei huuhtelua tarvittukaan enään. Voimakas shokki ja sitä seuranneet krampit ja kouristukset olivat pakottaneet suoliston takaisin käyntiin ja suolistoäänet olivat palanneet täysin normaaleiksi.
Selvisimme säikähdyksellä ja yhdellä valvotulla yöllä, läheskään aina ei ähkytapauksissa näin onnellisesti käy.

Muutaman päivän ohuen pellavansiemenvellin juotto auttoi massaa liikkumaan suolistossa ja jo seuraavana aamunakin eläin ulosti normaalisti. Toki tila vaatii edelleen valvontaa, arvojen seuraamista ja olen myös tehnyt lisäjuottamista nyt varmuuden vuoksi.

Mistä ähky sitten johtui?
Puhutaan, että talvella hevoset helposti juovat vähemmän sillä vesi on kylmää, mutta meillä vesi on tallissa ja siihen kannetaan päivittäin kuumaa vettä vielä sekaan. Tämän lisäksi olen yrittänyt seurata hevosten juomista tarkemmin näin talvella ja lisäjuottanutkin välillä ikäänkuin ennakolta. Seuraaminen on helppoa, koska vesi on tallissa aina samankokoisessa astiassa ja vuorokausikulutus on helposti laskettavissa. 
Heinänlaadun muutos saattaa myös aiheuttaa ähkyn, mutta siinä ei ole tapahtunut meillä muutosta.
Lisärehua Pretty ei juurikaan saa kivennäisen, suolakiven ja muutaman prixin lisäksi, joten syy sielläkin on hatarasti löydettävissä.
Mutta keksin yhden mahdollisen syyn, jota lääkärikin sitten epäili. Joulukuuset. 
Minä(kin) innostuin joulun jälkeen viemään useita joulukuusia aitaukseen jyrsittäviksi, kun siitä niin paljon myös puhuttiin kuinka hyväksi ne ovat ja miten niistä on tekemistä eläimille. Näin olikin, kaikki kaljuksi syötyjä huippu nopeasti ja eläimillä puuhaa. Ja minulla ei tästä ole tarkkaa tietoa kuinka paljon minihevonen on syönyt kuusten kaarnaa sekä havuja ja kuinka paljon lampaat, vuohet ja Fiorella. Nimittäin se selittäisi helposti äkillisen muutoksen ravinnossa, mahdollisen suolistotasapainon muutoksen ja siitä seuranneen ähkyn.
Minihevonen ja joulukuuset, sopivatko ne yhteen? No varmaankin hyvin jossain määrin ja oman hevosensa tuntee jokainen parhaiten, mutta luulen että meillä kohtasi tämä ahneen ja ylitarjonnan epäonninen lopputulos tässä.
Onneksi kaikki on hyvin.